Va­sem­mis­to­lii­ton kun­ta­vaa­lioh­jel­ma 2021

Jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen ja kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Tutkimusten mukaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta hyötyvät erityisesti lapset, jotka tulevat vaikeista olosuhteista, sekä lapset, joilla on oppimisvaikeuksia tai esimerkiksi muu äidinkieli kuin ruotsi tai suomi. Varhaiskasvatus on kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostama kokonaisuus, jossa pedagogiikka painottuu.

a. Varhaiskasvatuspaikkojen riittävyydestä huolehdittava ja neuvolaa kehittävä

Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen tarkoittaa, että kunnan on järjestettävä paikka kaikille lapsille. Varhaiskasvatus- ja kielipesäpaikkojen riittävyys pitää turvata huolehtimalla siitä, että päiväkoteja rakennetaan tasaisesti eri puolille kuntaa. Erityisesti vuoropäivähoidon kysyntä on kasvanut, ja kunnan on huolehdittava siitä, että vuoropäivähoidossa on paikkoja kaikille niitä tarvitseville perheille. Myös pienille koululaisille tulee tarjota vuorohoitoa kunnissa. Yhteistyö neuvolan kanssa on tärkeää, jotta kaikki perheet saavat tietoa kunnan tarjoamista varhaiskasvatuspalveluista.

b. Työvoimapula ratkaistaan työoloja korjaamalla

Varhaiskasvatusalan ammattilaiset pitävät huolta yhteiskunnan nuorimpien jäsenten hyvinvoinnista hyvin pienellä palkalla. Alaa vaivaava työvoimapula pitää ratkaista parantamalla työntekijöiden työhyvinvointia sekä työssä jaksamista, pitämällä ryhmäkoot mahdollisimman pieninä ja paikallisilla palkankorotuksilla. Varhaiskasvatusta ei saa yksityistää voittoa tavoitteleville toimijoille. Yksityisen varhaiskasvatuksen osuuden kasvu johtaa suurempiin eroihin palveluiden laadussa, lasten valikointiin sekä naisvaltaisen henkilöstön yhä heikompaan palkkatasoon.

c. Oppimisen tuki on huomioitava paremmin

Lapsen pitää saada tarvitsemansa tuki oikea-aikaisesti. Tämä voi tarkoittaa ryhmäkoon pienentämistä, avustajan saamista nopealla aikataululla tai esimerkiksi erityisvarhaiskasvatuksen opettajan tai suomi toisena kielenä -opettajan tukea lapsen yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Henkilöstöresursseja on oltava riittävästi. Lisäksi kunnilla pitää olla tarpeeksi resursseja toimintaterapiaan, fysioterapiaan, puheterapiaan sekä psykologeihin ja kuraattoreihin, jotta lasten oikeudet toteutuvat. Sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisyyteen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Myös pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten sekä heidän vanhempiensa tukemiseen on ohjattava riittävästi resursseja.

Varhaiskasvatus on tärkeää lasten kielellisten valmiuksien kehittymiselle. Jokaisessa päiväkodissa on huolehdittava siitä, että lapsille luetaan päivittäin ja heitä tutustutetaan erilaisiin loruihin ja lauluihin, mahdollisuuksien mukaan omalla äidinkielellään, ja päiväkodeissa on saatavilla mahdollisuuksien mukaan lasten omalla äidinkielellä kirjoitettuja kirjoja.

Peruskoulu on Suomen historian tärkein tasa-arvoteko. Jokaiselle lapselle ja nuorelle kuuluu oikeus opiskella turvallisessa oppimisympäristössä ja sitä kautta hankkia tarvittavat tiedot ja taidot oman tulevaisuutensa rakentamiseksi. Vaikka koulukiusaaminen tutkimusten mukaan on vähentynyt Suomessa viime vuosien aikana, joutuu liian moni oppilas edelleen syrjinnän, kiusaamisen tai jopa väkivallan uhriksi.

a. Riittävän pienet oppilasryhmät kaikilla tasoilla ja erityisopetuksen resurssit kuntoon

Kuntien on pidettävä oppilasryhmien koot mahdollisimman kohtuullisina ja opettajaresurssit riittävinä koko peruskoulussa. Opettajien hyvinvointia ja jaksamista on tuettava etäopetuksen, kiireiden, keskeytysten ja muiden paineiden keskellä. Kun pidetään huoli, että koulussa on tarpeeksi henkilöstöä, turvataan parhaiten työrauha ja pystytään huomioimaan kaikkien lasten tarpeet. Erityisen tärkeää on panostaa siihen, että oppimisen kolmiportaisen tuen järjestelmä on kunnossa. Erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevien oppilaiden opetus voi tapahtua pienryhmissä, erityisopetuksessa tai yleisopetuksen ryhmissä. Onnistumisen edellytyksenä ovat riittävät henkilöresurssit, kuten riittävä määrä erityisopettajia ja koulunkäynninohjaajia, sekä moniammatillinen yhteistyö vuorovaikutuksessa perheen kanssa. Lisäksi lapsilla on oltava mahdollisuus opiskella äidinkieltään. Kaikkien oppilaiden on saatava tarvitsemansa tuki opinnoissaan, ja vammaisten lasten ja nuorten on voitava käydä lähikoulua.

b. Koulukiusaaminen kuriin ja yhdenvertaisuusosaaminen vahvaksi

Kunnan ja koulun lakisääteinen velvollisuus on turvata kaikkien lasten oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Kiusaamista ja kouluväkivaltaa vastaan pitää tehdä töitä kouluissa ja oppilaitoksissa joka päivä. On äärimmäisen tärkeää, että niin kaikki oppilaat kuin koko koulun henkilökunta tuntevat koulun kiusaamisen vastaisen toimintasuunnitelman ja tietävät, miten kiusaamistilanteissa toimitaan. Vaikeissa tapauksissa koulun pitää tehdä yhteistyötä sosiaalihuollon, poliisin ja nuorisotyön kanssa. Tutkimusten mukaan vähemmistöihin kuuluvat nuoret joutuvat muita useammin kiusaamisen uhreiksi. Siksi tärkeä osa työtä koulun paremman toimintakulttuurin puolesta on henkilöstön yhdenvertaisuusosaamisen vahvistaminen, muun muassa täydennyskoulutuksen kautta.

c. Oikeus terveeseen opiskelu- ja työympäristöön kaikille

Liian monissa kunnissa lapset ja lasten parissa työskentelevät joutuvat viettämään arkensa rakennuksissa, jotka kärsivät sisäilmaongelmista. Kuntien on huolehdittava siitä, että kaikkien oikeus terveeseen opiskelu- ja työympäristöön myös käytännössä toteutuu. Rakennushankkeiden toteutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota hankkeiden budjetointiin, aikatauluun ja valvontaan. Kunnan kannattaa hankkia pysyviä väistötiloja omaan omistukseensa kalliiden konttien vuokraamisen sijaan. Kouluihin kannattaa palkata omia kiinteistönhoitajia: paras tapa huolehtia kiinteistöjen kunnosta on huolehtia ihmisistä, jotka tuntevat rakennukset ja jotka päivittäin hoitavat ja huoltavat niitä.

Suomalaisten koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat yhä maailman pienimmät. Jokainen perhe voi luottaa siihen, että oma lähikoulu kuuluu maailman parhaimpiin. Suomalaisen peruskoulun suurin haaste on oppimiserojen kasvu oppilaiden välillä, sillä lasten kotitausta vaikuttaa oppimistuloksiin yhä enemmän ja sukupuolten väliset erot oppimistuloksissa ovat OECD-maiden suurimpia. Koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi pitää toimia kaikkialla Suomessa. Aidosti maksuton koulutus on tärkeä väline tämän toteuttamisessa.

a. Vahvistetaan lähipäiväkoti- ja kouluperiaatetta

Lähikouluperiaate on tärkeä lähtökohta koulutukselliselle tasa-arvolle Suomessa. Varmistamalla, että päiväkotiin ja kouluun pääsee omassa kotikaupunginosassa tai -kylässä, pidetään huolta lähikouluperiaatteen toteutumisesta. Jos asuinalueiden eriytyminen on edennyt liian pitkälle, voi lähikouluperiaate johtaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa koulussa on hyvin vähän suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia. Tällaisissa tapauksissa monissa isoissa kaupungeissa on saatu hyviä kokemuksia, kun oppilaaksiottoalueet on suunniteltu esimerkiksi niin, että tietylle alueelle sijoittuu kolme eri koulua.

Painotetuilla erikoisluokilla on todettu olevan kouluvalikointia ja epätasa-arvoa lisäävä vaikutus: kieli- tai matematiikkaluokille päätyy todennäköisemmin koulutettujen vanhempien lapsia. Siksi painotetun opetuksen kokonaismäärä on syytä pitää kohtuullisena ja sitä on tarjottava tasapuolisesti eri kouluissa eri puolilla kuntaa. Painotettua opetusta on myös mahdollista järjestää niin, että se ei toimi oppilaiden koulun luokkajaon perusteena.

b. Positiivisen erityiskohtelun rahalla tasa-arvoa

Tasa-arvoraha tai PD-raha on lisäresurssi, joka suunnataan päiväkodeille ja kouluille, jotka sijaitsevat alueilla, joilla esimerkiksi työttömyys on suurta, vieraskielisiä paljon ja koulutustaso matala. Lisäresurssin avulla voidaan palkata lisää opettajia ja pienentää opetusryhmiä tai huolehtia, että erityisopettajia tai S2-opettajia on riittävästi. Muun muassa Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on tutkinut PD-rahaa. Sillä on todettu olevan huomattava vaikutus tasa-arvon edistämisessä. Tasa-arvorahaa saa myös valtiolta, mutta sen lisäksi isoimmissa kunnissa myös osa kunnan opetusresursseista on tärkeää jakaa tasa-arvorahan periaatteiden mukaisesti.

Toisen asteen tutkinto on työelämän osaamisvaatimusten kasvun myötä nykypäivänä välttämättömyys kaikille nuorille. Oppivelvollisuuden laajentamisen myötä on tarkoitus avittaa jokainen nuori toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Tavoitteessa onnistuminen edellyttää myös johdonmukaisia panostuksia koulutuksen laatuun ja toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointiin ja tukeen.

a. Riittävä oppilas- ja opiskelijahuollon palvelutarjonta

Yksi suurimmista ongelmista toisella asteella on opiskelijoiden kokema stressi ja kuormitus.  Lukiopuolella tämä näkyy kasvavana stressinä ja ammatillisella toisella asteella tuen puute ja pahoinvointi ilmenevät siten, että moni keskeyttää opintonsa. Nuorten hyvinvoinnin kannalta on keskeistä, että oppilas- ja opiskelijahuollossa on riittävästi resursseja ja että nuoret pääsevät heille suunnattujen mielenterveys- ja päihdepalveluiden pariin.

b. Enemmän lähiopetusta

Laadukkaan lähiopetuksen riittävä määrä on keskeinen keino koulutuksen laadun turvaamisessa.  Lukioissa ongelmana ovat usein liian suuret, jopa 40 oppilaan ryhmäkoot, kun ammatillisella puolella ongelmana on riittämätön määrä lähiopetustunteja. Kunnan pitää huolehtia siitä, että kaikille nuorille pystytään tarjoamaan tarpeeksi lähiopetusta toisella asteella.

Kunnan on asetettava omat laatukriteerinsä niin lukio- kuin ammatilliselle koulutukselle.  Kunnissa pitää myös edistää lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten välistä yhteistyötä esimerkiksi tarjoamalla opiskelijoille mahdollisuuksia suorittaa oppiainekokonaisuuksia toisessa toisen asteen oppilaitoksessa.

c. Erityistä tukea sitä tarvitseville oppilaille

Oppivelvollisuusuudistuksen yhteydessä on tärkeää varmistaa, että myös aiemmin opintonsa keskeyttäneillä opiskelijoilla on mahdollisuus saada hankittua toisen asteen tutkinto. Niille nuorille, jotka tarvitsevat erityistä tukea, on tarjottava sitä. Erityisen tuen tulee olla toisen asteen oppilaitoksissa riittävästi resursoitua ja moniammatillista.

Valmentavan koulutuksen yleistyessä on turvattava sekä sen saatavuus että laatu eri puolilla maata. Valmentavaan koulutukseen pääsy on taattava kaikille halukkaille. Koulutus on toteutettava läheisessä yhteistyössä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten kanssa.

Valmentavan koulutuksen resursseja erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kohdalla on lisättävä.

Jokaiselle nuorelle on taattava oikea-aikainen koulutuspaikka nuoren sen hetkisen elämäntilanteen ja voimavarojen mukaan. Koulutusaloilla lisätään ammatillisten ohjaajien ja koulunkäynninohjaajien määriä tuen takaamiseksi.

Liikenne aiheuttaa viidenneksen Suomen ilmastopäästöistä, ja henkilöautoliikenteen osuus on tästä yli puolet. Suomi on sitoutunut puolittamaan liikenteestä lähtöisin olevat päästöt vuoteen 2030 mennessä. Koska ihmisten liikkumistarpeet ovat erilaisia kaupungeissa ja haja-asutusalueilla, tarvitaan eri puolella Suomea erilaisia ratkaisuja – mutta yhteistä on, että liikkumisen vähäpäästöisyyttä tulee edistää niin tiiviisti asutuissa kaupungeissa ja taajamissa kuin haja-asutusalueillakin. Ratkaisujen kokonaisuuden on paitsi vähennettävä päästöjä myös parannettava ihmisten arkea, aivan kaikkialla Suomessa. Kohtuuhintainen, vähäpäästöinen, sujuva ja esteetön joukkoliikenne on inhimillisesti, taloudellisesti ja ekologisesti järkevää. Kevyen liikenteen väylistä ja ajoradoista on pidettävä hyvää huolta, mikä ehkäisee onnettomuuksia.

a. Sujuvat, saavutettavat ja kohtuuhintaiset joukkoliikenneratkaisut

Joukkoliikenneratkaisut ovat avainasemassa, kun vähennetään liikenteen päästöjä ja parannetaan kuntalaisten elämänlaatua. Tiheillä kaupunkialueilla joukkoliikenteen on mahdollistettava autoton elämä, haja-asutusalueilla vähintään päivittäisasiointi. Kunnissa pitää kokeilla kylien välistä kutsuliikennettä ja yhteiskuljetuksia. Lippuhintojen osalta joukkoliikenteen tulee olla auton omistamista edullisempi vaihtoehto ja saavutettavissa tulotasosta, iästä, terveydentilasta tai vammasta riippumatta. Tavoitteena on mahdollisimman edullinen joukkoliikenne koko Suomessa. Kaupunkialueilla tehostetaan joukkoliikennettä kehyskunnista esimerkiksi liityntäpysäköintiä kehittämällä. Pysäkki- ja reittisuunnittelussa huomioidaan palvelujen käyttäjät. Joukkoliikenteen esteettömyyttä tulee kehittää.

b. Pyöräilyn ja kävelyn aseman parantaminen kylissä ja kaupungeissa

Kävelyn ja pyöräilyn edistämisen keinot ovat erilaisia maalla ja kaupungissa, mutta kaikkialla voidaan kehittää kävely- ja pyöräväyliä määrätietoisesti, mikä edistää ulkoliikunnan harrastamista.

Kaikkiin kuntiin laaditaan kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Kävely ja pyöräily ovat ensisijaisia liikennemuotoja uusia alueita kaavoitettaessa. Keskusta-alueilla lisätään kävelykatuja ja levennetään jalkakäytäviä sekä rakennetaan nopeiden pyöräyhteyksien väyliä. Talvipyöräilyä edistetään kehittämällä pyöräväylien talvihoidon menetelmiä ja priorisoimalla talvisin kevyen väylän liikenteen auraus. Lasten ja nuorten liikuntaa edistetään huolehtimalla siitä, että peruskouluun pääsee turvallisesti polkupyörällä koulumatkan pituuden sen salliessa. Pyöräilyn lisäämiseksi toteutetaan riittävän suurissa kunnissa yhteiskäyttöpyörien järjestelmiä.

c. Edistetään kaasu- ja sähköautoilua sekä autojen ja pyörien yhteiskäyttöä

Välttämättömän henkilöautoliikenteen muuttaminen mahdollisimman suuressa määrin sähkö- ja kaasukäyttöiseksi on tärkeä keino pienentää sen päästöjä. Tällä hetkellä järjestelmät ovat hajanaisia ja puutteellisia. Kunnissa laaditaan suunnitelma tankkaus- ja latausverkoston laajentamisesta ja kilpailutetaan sen toteuttaja. Yhtenäinen ja laaja latausverkosto mahdollistaa näiden liikkumismuotojen leviämisen. Biokaasun suurempi käyttö tarjoaa myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi maataloustuottajille eri puolilla Suomea. Biokaasua pitää olla mahdollista tankata ja sähköä ladata myös ruuhka-Suomen ulkopuolella. Biopolttonesteet voivat toimia siirtymäratkaisuna, kun mennään kohti pitkän ajan tavoitteita, kuten sähköistettyä liikennettä, biokaasua ja synteettisiä polttoaineita. Tuetaan autojen yhteiskäyttöä pysäköintisuunnittelulla ja latauspisteillä. Kuntien autoja voidaan avata yhteiskäytölle, kun ne eivät ole virkakäytössä.

Energiatehokas rakentaminen ja rakennetun ympäristön päästöjen vähentäminen ovat keskeisessä osassa, kun Suomi siirtyy kohti hiilineutraaliutta. Rakennuksissa käytetään 40 % kotimaan energiasta, ja ne aiheuttavat yli 30 % päästöistä. Rakentamisen osuus rakennusten elinkaaren päästöistä on myös merkittävä. Olemassa olevien rakennusten elinkaaren päästöjä tulee vähentää vaihtamalla lämmitysratkaisut kestävämmiksi sekä tekemällä energiatehokkuusinvestointeja. Erityisen tärkeää on panostaa kestävien energiamuotojen valintaan ja energian käytön vähentämiseen. Lisäksi tarvitaan rakennusvaiheen päästöjen minimointia: suositaan olemassa olevan rakennuskannan korjaamista purkamisen sijaan ja kierrätetään rakennusmateriaaleja.

a. Olemassa olevan rakennuskannan suosiminen ja rakennusjätteiden kiertotalous

Rakentamisen osuus on yli 20 % rakennuksen elinkaaren päästöistä. Kun suositaan vanhaa rakennuskantaa purkamisen ja uuden rakentamisen sijaan, voidaan vähentää rakennetun ympäristön aiheuttamia päästöjä. Rakennuksen lähestyessä elinkaarensa loppua on ensisijaisesti arvioitava, voiko elinkaarta pidentää. Mikäli purkaminen on kuitenkin välttämätöntä, täytyy purkuluvan ehdoksi asettaa rakennusjätteen kierrätyksen näkökulmasta tehty purkukartoitus. Tarpeettomiksi jääneiden vuokra-asuntojen purkamista helpotetaan ja ARA:n takauksien myöntäminen asunto-osakeyhtiöiden peruskorjauslainoille mahdollistetaan.

b. Energiatehokkuusinvestoinnit julkisissa tiloissa ja aurinkopaneelit katoille

Rakennetun ympäristön päästöistä valtaosa syntyy niiden käytön  aikana.Energiatehokkuusinvestoinneilla voidaan vähentää päästöjä merkittävästi – sisäilman laadusta tinkimättä. Julkisesta rakennuskannasta voidaan tehdä energiatehokkuuden suunnannäyttäjä. Julkisissa rakennuksissa päästöjä vähennetään esimerkiksi hukkalämmön talteenotolla, aurinkoenergian rakentamisella, kestävämpiin lämmitysratkaisuihin kuten maalämpöön vaihtamisella ja lämpövarastoinnilla. Aurinkopaneeleja voidaan käyttää seinillä ja katoksissa.

Asuminen on ollut eniten kasvanut menoerä OECD-maiden keskituloisissa kotitalouksissa vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Asumisen korkea hinta vaikuttaa erityisesti pienituloisten ja vuokralla asuvien toimeentuloon. Lisäksi se eriarvoistaa asumisvalintoja, sillä pitkät työmatkat heikentävät elämänlaatua, ja pahimmillaan korkeita asumiskustannuksia subventoidaan julkisista varoista. Kaupunkien ja kuntien maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa ja sääntelyssä on saatava normiksi kasvihuonekaasupäästöjen minimointi ja hiilinielujen turvaaminen muun muassa runsaiden viheralueiden, puuston ja puurakentamisen keinoin. Kunnissa valmistellaan suunnitelma hiilineutraaliuden toteutumiseksi viimeistään 2030. Vältetään rakentamisessa ahdasta tontin täyttämistä ja rakennetaan mieluummin korkeammin ja väljemmin jättäen pihapuille tilaa. Koska väestö ikääntyy kovaa vauhtia, on rakennettava yhä enemmän esteettömiä asuntoja.

a. Kohtuuhintaisia asuntoja kaikille

Asetetaan tavoitteeksi, että vähintään 40 prosenttia korkeiden asumiskustannusten alueilla tapahtuvasta asuntojen uudistuotannosta on ARA-tuotettua. Jos ARA-tuotanto ei mahdollista riittävää kohtuuhintaisen asumisen lisäämistä, pitää kunnissa lisätä niiden omaa asuntotuotantoa. Segregaatiokehityksen purkamiseksi täydennysrakentamista suunniteltaessa kaavoitetaan ARA-kohteita myös alueille, joille hyväosaisuus on tiivistynyt. Etenkin kasvavilla paikkakunnilla tontinluovutuksissa ensisijainen menetelmä on vuokraaminen. Erityisesti alueilla, joilla tonttimaan arvo kasvaa, tontit pidetään lähtökohtaisesti kunnan omistuksessa, myös riittävän tontinhankinnan avulla. Asumisen kohtuuhintaisuutta voidaan edistää muuttamalla parkkipaikkojen rakentamissäädöksiä paremmin autottomuutta tukeviksi. Jokainen asukas maksaa tällä hetkellä rakennuksen parkkipaikoista asumiskuluissaan.

b. Puurakentamisen ja vihreän rakentamisen suosiminen

Puusta rakentaminen on ilmastokestävä ja terveellinen rakentamismenetelmä. Siinä missä sementin ja teräksen tuotantoketjuissa syntyy huomattavasti päästöjä, puurakentaminen sitoo hiiltä ja on sisäilman näkökulmasta terveellinen vaihtoehto. Suositaan kaavoituksessa puurakentamista. Tehdään julkisesta sektorista suunnannäyttäjä, joka toimii edelläkävijänä puurakentamisen käytössä. Edistetään viherkertoimen, esimerkiksi viherkattojen, käyttöä kaavoitusprosesseissa. Lisätään viherkosketusta, esimerkiksi metsäpohjaisia pihoja erityisesti varhaiskasvatuksen kiinteistöissä.

Kivihiili ja turve ovat ympäristön kannalta huonoimmat polttoaineratkaisut, ja niiden energiakäytön lopettaminen mahdollisimman nopeasti on tärkeä askel kohti hiilineutraalia Suomea. Siirtymäaikana näiden sijaan voidaan käyttää rajoitetusti biomassaa, kun mennään kohti polttoon perustumattomia ratkaisuja. Uusiin biomassan polttokattiloihin ei tule investoida. Investointeja olemassa oleviin lämpökattiloihin biomassan poltto-osuuden kasvattamiseksi ei tule sallia kuin vähäisissä määrin.

a. Kivihiilen ja turpeen sijasta polttoon perustamattomia ratkaisuja

Kunnallisissa energiayhtiöissä pitää luopua kivihiilen ja turpeen käytöstä vuoteen 2025 mennessä ja korvata energiantuotanto ensisijaisesti polttoon perustumattomilla ratkaisuilla. Hukkalämmön ja lämpöpumppujen hyödyntäminen, lämpövarastot sekä geotermisen lämmön hyödyntäminen tuovat uusia mahdollisuuksia lämmöntuotantoon.

b. Kestävyyskriteerit biomassalle

Biomassa on siirtymäkauden polttoaine matkalla kohti polttoon perustumattomia ratkaisuja, ja sitä tulisi käyttää ainoastaan korvaamaan fossiilisia polttoaineita. EU:n biomassadirektiivin asettamat kestävyyskriteerit ovat hyvä alku mutta eivät vielä takaa käytetyn biomassan kestävyyttä. Kunnallisten energiayhtiöiden on asetettava tiukat kestävyyskriteerit käytetylle biomassalle ja sitouduttava niiden valvontaan. Muutetaan tuulivoiman rakentamiseen liittyvää kaavoitusta ja olemassa olevien kaavojen tulkintaa siten, että ne tukevat modernien tuulivoimaloiden rakentamista ja tuulivoiman ja paikallisten elinkeinojen yhteensovittamista. Lasketaan merituulivoiman kiinteistövero samalle tasolle maalle rakennetun tuulivoiman kanssa, kun lainsäädäntö sen mahdollistaa.

c. Enemmän energian varastointia

Erityisesti aurinkoenergian käyttöönotto edellyttää energian varastointikapasiteetin lisäämistä. Kausivaihtelun tuottamaa energian ylitarjontaa voidaan varastoida energiayhtiöissä ottamalla käyttöön esimerkiksi maanalaisia vesivaraajia. Julkisissa rakennuksissa rakennetaan kiinteistön tarpeisiin riittävät lämpövarastot.

Hyvinvoiva lähiluonto parantaa asumisen laatua ja toimii hiilinieluna. Metsät ja muut lähiluontoalueet ovat suosittuja virkistyspaikkoja ja pitävät huolta luonnon monimuotoisuudesta. Matkailu työllistää ympäri Suomea jopa 140 000 henkilöä, joista 30 prosenttia on nuoria. Luonto- ja lähimatkailun sekä luontaiselinkeinojen merkitys pandemian jälkeisessä maailmassa tulee korostumaan ja on keskeisessä roolissa, kun torjutaan ilmastonmuutosta sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

a. Enemmän maata luonnonsuojeluun

Suojellut maa-alueet ja metsät ovat yksi tärkeimmistä tavoista huolehtia luonnon monimuotoisuudesta. Lisätään kuntien omistamien metsien suojelua määrätietoisesti paikallisten luonnonsuojeluverkostojen ja luontoselvitysten mukaisesti. Resursoidaan luonnonsuojelualueiden ylläpitoa riittävästi ja ennallistetaan suojelukohteita. Kaavoituksessa on huomioitava luontoarvot ja riittävät ekologiset käytävät eläinten turvalliseen siirtymiseen paikasta toiseen.

B. Lähi- ja luontomatkailun toimintaedellytykset kuntoon

Lähi- ja luontomatkailu ovat tärkeässä asemassa alan elvyttämisessä pandemian jälkeisenä aikana. Kuntien matkailun edistämiseen käyttämä raha suunnataan niin, että painotetaan luontomatkailua. Kunnilla on tärkeä rooli useiden matkailualan yritysten yhteistyön mahdollistajina ja toisaalta kokonaisuuksien tarjoajana potentiaalisille matkailijoille.

c. Parannetaan eläinten hyvinvointia

Eläinten oikeuksien toteutumisessa tärkein askel on siirtyä käyttämään julkisten ruokapalveluiden hankinnassa yhä enemmän kasvipohjaisia tuotteita. Niiden osuutta nostetaan vähintään 50 prosenttiin hankinnoista.

Kuntiin nimetään päivystävä valvontaeläinlääkäri. Perustetaan eläinsuojelutoimijoiden yhteistyöelin, johon kuuluvat eläinsuojelujärjestöt, poliisi ja paikallinen eläinsuojelu. Tehdään yhteistyötä poliisin kanssa erityisen eläinsuojelupoliisin nimeämiseksi kuntaan. Kuntien tulee ottaa vastuulleen irrallaan tavattujen seura- ja harrastuseläinten kiinniotto ja kuljetus sekä näistä koituvat kustannukset. Lisäksi löytöeläinten hoidon laatua tulee parantaa. Parannetaan vaelluskalakantojen elinvoimaisuutta ennallistamalla mahdollisuuksien mukaan koskia ja rakentamalla kalareittejä vesivoimaloiden yhteyteen. Kapasiteetiltaan pienimpiä vesivoimaloita voidaan purkaa kalareittien parantamiseksi ja luonnon ennallistamiseksi.

Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon suurimpia ongelmia ovat hidas pääsy avun ja tuen piiriin sekä korkeat asiakasmaksut. Terveyserot köyhien ja rikkaiden välillä ovat kasvaneet kohtuuttomiksi. Jokaisen ihmisen pitää voida luottaa siihen, että ammattitaitoista apua ja tukea on saatavilla silloin kun tarvitsee. Nykyään näin ei ole, sillä pienituloiset julkisia palveluita käyttävät pääsevät kaikkein huonoimmin esimerkiksi lääkärin vastaanotolle. Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon panostaminen, sosiaalisten ongelmien vähentäminen ja avun turvaaminen ajoissa ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevin tapa toimia. Sote-palveluiden toteutuminen saamen kielilain mukaisesti huomioidaan saamelaisten kotiseutualueella.

a. Lääkärille päästävä korkeintaan viikossa maksutta

Jokaisen suomalaisen pitää voida luottaa siihen, että terveyskeskuslääkärin tai muun tarpeen mukaisen ammattilaisen vastaanotolle pääsee korkeintaan viikossa ja maksutta. Terveyskeskusmaksu pitää poistaa ja hammaslääkärimaksuja alentaa. Kuntien pitää yhteistyössä valtion kanssa asettaa korkeintaan viikon hoitotakuu perusterveydenhuoltoon. Kun ihmiset luottavat siihen, että julkisesta terveydenhuollosta saa apua ajoissa, yksityisten sairasvakuutusten ottaminen vähenee ja terveyden tasa-arvo etenee. Myös julkisen hammashoidon jonoja on lyhennettävä. Kunnan on tarjottava paperittomille pääsy kiireettömään hoitoon.

Erikoissairaanhoidossa erikoislääkärien avovastaanottotarjontaa on laajennettava niin, että asukkaat voivat saada esimerkiksi tarpeelliset gynekologin, silmälääkärin, neurologin, geriatrin ja ortopedin tutkimukset ilman kalliiksi tulevaa hakeutumista yksityisille lääkäriasemille. Sairaanhoitopiireissä on huolehdittava siitä, että resurssit käytetään lääketieteellisesti perusteluihin tutkimuksiin ja hoitoihin laadukkaalla ja tehokkaalla tavalla.

b. Asiakasmaksut alas ja perintä jäihin

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuilla kerätään joka vuosi noin 1,4 miljardia euroa. Maksukatoista huolimatta asiakasmaksut rasittavat erityisesti pienituloisia paljon palveluja käyttäviä, ja siksi yli 400 000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua päätyy vuosittain ulosottoon. Monet kunnat käyttävät asiakasmaksujen perintään yksityistä perintäbisnestä. Kuntien ja sairaanhoitopiirien pitää alentaa asiakasmaksuja ja lisäksi soveltaa lainsäädännön mahdollisuutta jättää maksuja perimättä silloin, kun se on asiakkaan taloudellisen tilanteen kannalta kohtuutonta. Yksityisten perintäyhtiöiden palveluiden käyttö pitää lopettaa.

c. Maksuton ehkäisy nuorille

Kunnan pitää tarjota kaikille alle 25-vuotiaille nuorille kullekin sopivaa ja monipuolista maksutonta ehkäisyä. Niistä kunnista, joissa on kokeiltu maksutonta ehkäisyä, on saatu hyviä tuloksia: seksitaudit ja raskaudenkeskeytykset ovat vähentyneet, ja kunta on säästänyt rahaa. Maksuton ehkäisy nuorille on myös tärkeä tasa-arvoteko: se takaa mahdollisuuden kaikille nuorille, taustasta tai varallisuudesta riippumatta, huolehtia omasta seksuaaliterveydestään ja nauttia elämästään.

Jokaisen on saatava apua mahdollisimman vaivatta silloin kun sitä hakee ja tarvitsee. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä pitää noudattaa yhden luukun periaatetta ja panostaa erityisesti matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviin palveluihin. Netin käytön ohella on säilytettävä mahdollisuus kasvokkain asiointiin. Toimiva asiakas- ja palveluohjaus helpottavat erityisesti paljon apua tarvitsevien ihmisten asemaa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tehtävä työ tarvitsee tuekseen riittävät resurssit ja hyvään työnantajapolitiikkaan panostamista. Palveluja tulee tarjota sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisesti.

a. Terapiatakuu käyttöön kunnissa

Mielenterveyden häiriöt koskettavat suurta osaa suomalaisista. Samalla mielenterveyden häiriöt ovat keskeinen syy niin pitkille sairaspoissaoloille kuin ennenaikaisille eläköitymisille. Mielenterveyspalveluissa tarvitaan enemmän nopeasti tarjottavia matalan kynnyksen palveluita. Erityisesti lasten ja nuorten sekä työelämän ulkopuolella olevien mielenterveyspalveluissa on isoja puutteita. Kuntien pitää yhdessä valtion kanssa panna toimeen terapiatakuu, joka takaa ihmiselle pääsyn hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon viimeistään kuukauden sisällä hoidon tarpeen toteamisesta.

b. Ikäihmisille hyvää hoivaa niin kotona kuin palvelutalossa

Vanhushoivan epäkohdat ovat vakava ihmisoikeusongelma ja häpeäksi suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Jokaisen ihmisen on voitava luottaa siihen, että hänestä pidetään hyvää huolta silloin, kun omat voimavarat eivät enää riitä. Kuntien on huolehdittava lain velvoittaman hoitajamitoituksen täysimääräisestä toimeenpanosta ja samalla parannettava kotihoidon laatua ja saatavuutta lisäämällä työntekijöitä ja panostamalla työhyvinvointiin. Kotiin vietäviä palveluita on kehitettävä, ja lääkärin kotikäyntien, kotikuntoutuksen ja viriketoiminnan pitää kuulua palveluvalikoimaan. Työntekijöille on luotava kanavia, joiden kautta he voivat raportoida huomaamistaan epäkohdista ilman pelkoa oman työpaikan menettämisestä. Kuntien on kehitettävä välimallin yhteisöllistä asumista vaihtoehdoksi kotona asumiselle ja tehostetulle palveluasumiselle.

c. Lisää resursseja päihdepalveluihin

Kuntien päihdepolitiikan tulee vähentää inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnallisia haittoja. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään kohteluun ja ihmisarvoiseen elämään. Päihteitä käyttävät ihmiset ovat tuoneet toistuvasti esiin syrjintäkokemuksia kaikille tarkoitetuissa julkisissa palveluissa. Stigma estää hoitoon hakeutumisen ja perusoikeuksien toteutumisen. Päihteiden käyttäjiin ja päihdepalveluihin hakeutumiseen liittyvää stigmaa on aktiivisesti vähennettävä muun muassa kouluttamalla sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä.

Päihdepalveluihin ja koko väestöön kohdistuvaan ennaltaehkäisevään päihdetyöhön tulee laittaa riittävästi resursseja, ja kuntaan on laadittava päihdesuunnitelma. Päihdepalveluiden tulee olla saavutettavia. Palveluiden on oltava helposti löydettävissä, ja niihin pääsemisen tulee olla mahdollisimman yksinkertaista ja esteetöntä. Läheisille on myös tarjottava tukea ja hoitoa. Lasten oikeudet on huomioitava päihdepalveluita suunnitellessa, ja perhepalveluihin sekä lastensuojeluun on panostettava. Kunnan päihdeohjelmaan tulee sisällyttää myös rahapelihaittojen ehkäisy ja ohjeet siitä, mihin rahapeliongelmainen voidaan tarvittaessa ohjata hoitoon.

d. Omaishoitajille vapaita ja tukea

Omaishoitajia eli henkilöitä, jotka hoivaavat läheistään vamman, sairauden tai vastaavan syyn takia, arvioitiin vuonna 2018 Suomessa olevan 350 000. Noin 50 000 omaishoitajaa on tehnyt sopimuksen kunnan kanssa. He ovat yleisimmin naisia, yli 65-vuotiaita ja hoitavat puolisoaan muistisairauden takia. Omaishoitajien jaksamisen tukemiseksi kunnan pitää panostaa omais- ja perhehoitoa tukeviin palveluihin. Turvaamalla laadukkaita ja monipuolisia sijaishoitojärjestelyjä, esimerkiksi hoidettavan omassa kodissa, voidaan kannustaa omaishoitajia pitämään heille kuuluvia vapaita. Omaishoidon tuen tulee perustua tarpeeseen, ei kunnan budjettiin.

e. Vammaispolitiikan perustaksi itsemääräämisoikeuden vahvistaminen

Vammaispalveluita on kehitettävä asiakaslähtöisesti niin, että eri-ikäisille ja eritarpeisille ihmisille on tarjolla heille sopivia palveluita. Vammaisten on päästävä osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon. Kuljetuspalveluiden sekä henkilökohtaisen avun riittävyyden takaaminen on tärkeä tapa vahvistaa vammaisten itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuuksia päättää esimerkiksi omasta vapaa-ajastaan. Erityisesti moniperustaiselle syrjinnälle alttiiden vammaisten oikeuksien toteutumiseen tulee kiinnittää huomiota. Työkykyisille ja -halukkaille on järjestettävä mahdollisuus palkkatyöhön tekemällä yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa sekä palkkatuen avulla. Kehitysvammaisenkin on saatava työstään palkkaa.

Vammaisen henkilön tulee voida itse päättää, missä, miten ja kenen kanssa hän asuu. Pakkomuutot pitää kieltää. Vammaisille ihmisille ja heidän omaisilleen on oltava tarjolla kootusti selkokielistä tietoa siitä, millaisia palveluita on olemassa ja miten sekä mistä niitä voi hakea. Kunnissa tulee olla erikseen ammattilaisia, jotka neuvovat vammaisia ihmisiä ja heidän perheitään, tarvittaessa selkokielisesti. Kunnat voisivat myös tarjota vertaistukea – kunnan kautta pitää voida saada yhteys koulutettuihin kokemuskouluttajiin.

f. Esteetön ja saavutettava kunta

Kaikkialla on otettava huomioon esteettömyys, saavutettavuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Esteettömyys on muutakin kuin hissejä ja ramppeja. Se on esimerkiksi induktiosilmukoita, tulkkausta, hajusteettomuutta ja selkokieltä. Julkisten tilojen, ja myös oppilaitosten, tulee olla esteettömiä ja niiden viestinnän saavutettavaa. Vammaisten ihmisten on päästä halutessaan osallistumaan oppilaitosten, kuntien, maakuntien, järjestöjen ja puolueiden järjestämiin tilaisuuksiin. Asenteisiin ja ennakkoluuloihin vaikuttaminen on myös tärkeää työtä. Kunnan vammais- ja vanhusneuvostoille tulee antaa oikeaa vaikutusvaltaa. Kunnissa on tärkeää tehdä yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia.

g. Lisää paikkoja turvaa etsiville

Kunnat tarjoavat kiintiöpakolaisille ja oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille kuntapaikkoja, jotta he pääsevät muuttamaan pakolaisleiriltä tai vastaanottokeskuksesta kotouttamispalveluiden piiriin. Etenkin kiintiöpakolaisten kuntapaikkoja tarvitaan tulevaisuudessa enemmän.

Kuntien tulee varmistaa, että uudet suomalaiset pääsevät mahdollisimman sujuvasti kiinni arkeen Suomessa ilman ylimääräistä epävarmaa odottelua vastaanottokeskuksissa. Kuntapaikat pyritään varmistamaan erityisen nopeasti ilman huoltajaa maahan tulleille lapsille ja perheille.

h. Asunto on ihmisoikeus

Suomen tavoitteena on poistaa asunnottomuus kokonaan kahdessa vaalikaudessa eli viimeistään vuoden 2027 loppuun mennessä. Oma koti on kaikkia ihmisiä yhdistävä perustarve, ja siksi asunnottomuutta pitää vähentää asunto ensin -periaatetta noudattamalla. Asunnottomuus voi lisätä stressiä ja päihteiden käyttöä, vaikeuttaa elämänhallintaa ja hankaloittaa työ- ja opiskelupaikan löytämistä. Kuntien tulee vahvistaa työtä asunnottomuutta vastaan parantamalla asumisneuvonnan saatavuutta sekä asuntojen välivuokrausmallilla. Kuntien peruspalveluissa on tärkeää lisätä osaamista ja ymmärrystä asunnottomuudesta. Vahvaa tukea tarvitsevien asunnottomien tilanteen parantamiseksi tulee kehittää asumista tukevia matalan kynnyksen ja liikkuvia sote-palveluja.

Koko perheen kokonaisvaltainen tukeminen on paras tapa auttaa tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria. Myös perhepalveluiden kohdalla palveluiden saavutettavuus ja oikea-aikaisuus on tärkein keino huolehtia siitä, että ongelmat eivät ehdi kehittyä liian vakaviksi.

a. Kotipalvelua kaikille sitä tarvitseville

Lapsiperheiden kotipalvelu on sosiaalihuoltolain mukainen palvelu, jolla tuetaan perheiden jaksamista ja arjessa selviytymistä. Palvelu voi olla esimerkiksi konkreettista apua kotitöissä, lasten hoitoa ja huolenpitoa tai apua asioiden hoitoon. Kuntien pitää huolehtia siitä, että tietoa kotipalveluista on helposti saatavilla kaikille perheille ja kunkin perheen äidinkielellä.

b. Lastensuojelun henkilöstömitoitukset kuntoon

Kaikilla lapsilla on oikeus turvalliseen lapsuuteen ja nuoruuteen. Laadukkaat, oikea-aikaiset ja riittävästi resursoidut ennaltaehkäisevät lastensuojelupalvelut vähentävät inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia. Lastensuojelussa on lisättävä lasten ja nuorten osallisuutta niin heidän omissa asioissaan kuin palveluita suunniteltaessa. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuutta on ehkäistävä työoloja parantamalla. Lasten oikeuksien toteutuminen on vaarassa, mikäli yhdellä sosiaalityöntekijällä on liian monta lasta ja perhettä asiakkainaan.

Lastensuojelun sijaishuollossa on panostettava perhemuotoiseen sijaisperhetoimintaan tarjoamalla sijaisperheille riittävästi tukea ja koulutusta. Lastensuojelun laitosmuotoisissa palveluissa on varmistettava laatu ja riittävä henkilömitoitus. Lapsia ja nuoria on kuultava myös sijoituksen aikana säännöllisesti. Lastensuojelun laitospalvelut on tuotettava ensisijaisesti kunnan omana palvelutoimintana. Lastensuojelun palveluiden laatua on valvottava säännöllisesti. Vanhempien, joiden lapset on sijoitettu kodin ulkopuolelle, tulee myös itse saada tukea.

c. Nuorisotyöllä tukea, elämyksiä ja yhteisöllisyyttä

Nuorisotyöllä on valtava merkitys nuorten hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevana palveluna. Nuorisotyön kautta kunta edistää nuorten vaikutusmahdollisuuksia, kehittää nuorten vapaa-ajan palveluita ja harrastusmahdollisuuksia sekä tukee apua tarvitsevia nuoria. Nuorisotilojen pitää olla nuorten omia matalan kynnyksen oleskelu- ja hengailupaikkoja. Nuorisotyön palveluita pitää entistä enemmän viedä työntekijöiden jalkautumisen avulla osaksi nuorten arkea sekä verkkoon ja sosiaalisen median alustoille. Etsivän nuorisotyön palveluiden saatavuus on turvattava riittävillä resursseilla.

d. Nollatoleranssi lähisuhdeväkivallalle

Kenenkään ei pidä joutua väkivallan uhriksi omassa kodissaan, mutta lähisuhdeväkivalta on Suomessa edelleen merkittävä ongelma. Kunnat ovat vastuussa niin ehkäisevästä väkivaltatyöstä kuin palveluiden järjestämisestä väkivallan uhreille, väkivallan tekijöille sekä muille altistuneille. On välttämätöntä huolehtia kunnan työntekijöiden osaamisesta, jotta tilanteet havaitaan ajoissa ja uhrit voidaan ohjata oikeiden palveluiden piiriin mahdollisimman ripeästi. Vaikka lähisuhdeväkivalta koskee kaikkia sukupuolia, naiset ja sukupuolivähemmistöt kokevat sukupuolensa perusteella erityisiä väkivallan muotoja ja niiden uhkaa. Ongelman sukupuolittuneisuus tulee huomioida, kun kunnissa suunnitellaan palveluja niin väkivallan uhreille kuin tekijöille.

Hyvinvointipalveluiden tuottaminen julkisina palveluina säilyttää kansalaisten demokraattisen päätäntävallan niiden sisällöstä sekä vähentää valvonnan ja siihen liittyvän byrokratian tarvetta. Ennen kaikkea julkinen palvelutuotanto varmistaa sen, että yhteiset verovarat menevät palveluiden tuottamiseen eivätkä monikansallisten yrityskonsernien voittoihin tai veroparatiiseihin. Laajamittaiset ja joskus jopa 100-prosenttiset ulkoistukset esimerkiksi vanhusten hoivassa, vammais- ja mielenterveyspalveluissa ja lastensuojelun sijoituksissa vaarantavat kunnan kyvyn taata asukkaiden lakisääteiset palvelut, jos sote-yritykset ajautuvat kriisitilanteeseen tai nostavat hintoja monopoliasemansa avulla. Siksi on välttämätöntä käynnistää liiaksi ulkoistettujen palvelujen kunnallistaminen.

a. Henkilöstöä kyykyttävä veroparatiisitalous kuriin ja loppu epäonnistuneille yksityistämisille

Kunnalla voi joskus olla tarvetta täydentää omaa palveluvalikoimaansa esimerkiksi yhdistysten tai yksityisten yritysten tuottamilla palveluilla. Erityisesti järjestökentällä monella toimijalla on sellaista osaamista erityisryhmien palveluista, jota kunnilla ei välttämättä ole. Laajat ulkoistukset tai kunnallisten palveluiden yhtiöittämiset ovat kuitenkin usein keino säästää rahaa henkilökunnan jo valmiiksi pienten palkkojen ja työehtojen kustannuksella. Ulkoistamissopimukset synnyttävät lisää kustannuksia, kun kuntien pitää valvoa laatua ja sopimusten toimeenpanoa, ja liian monesti yritykset ovat hakeneet voittoja palvelun laadun kustannuksella.

b. Kuntien valvonta kuntoon omassa ja yksityisessä palveluntuotannossa

Vanhusten ja vammaisten hoidon epäkohdat sekä esimerkiksi vakavat perusoikeuksien loukkaukset lastensuojelussa ovat paljastaneet tarpeen kehittää ja vahvistaa niin yksityisten kuin julkisten tuottamien palveluiden valvontaa. Kunta on vastuussa omien ja ostamiensa palveluiden valvonnasta. Siihen pitää osoittaa riittävät ja erilliset henkilöstöresurssit, joiden avulla varmistetaan laatu. Valvonnan tuloksista pitää raportoida säännöllisesti niin viranhaltijoille kuin luottamushenkilöille.

c. Mittavat vahingonkorvaukset ulkoistamissopimuksiin

Jos kunta kuitenkin päättää ulkoistaa jotain palveluita oman tuotannon sijasta, pitää palveluiden ostosopimuksiin sisällyttää ehtoja asiakkaille ja kunnalle maksettavista vahingonkorvauksista, jos palveluntuottaja laiminlyö velvoitteitaan eikä esimerkiksi pysty takaamaan inhimillistä hoivaa tai huolehdi asiakkaidensa perustavanlaatuisista tarpeista.

Kunta-alalla työskentelee yli 400 000 henkilöä, joista valtaosa on naisia, ja kunnat tekevät hankintoja vuositasolla noin 20 miljardin euron edestä. Siksi kunnilla on erityinen vastuu näyttää esimerkkiä hyvänä työnantajana ja hankkijana toimimisessa. Palkkatasa-arvo, työssä jaksaminen ja työhyvinvointi eivät ole tehokkaan työn vastakohtia vaan sen edellytyksiä ja arvoja itsessään. Erityisesti akuuteilla työvoimapula-aloilla on syytä harkita paikallisia palkankorotuksia.

a. Loppu lomautuksille, niillä ei saavuteta säästöjä

Muun muassa pandemiasta johtuen kunnissa on lomautettu ennätyksellisen paljon työntekijöitä. Lomautukset aiheuttavat pahimmillaan hyvinvointivajetta kunnissa, kun tärkeät palvelut kärsivät. Lomautusten aiheuttamat säästöt ovat lyhytaikaisia ja todellisuudessa vain siirtävät kustannuksia taskusta toiseen. Kuntien lomautukset vaikuttavat ennen kaikkea naisten toimeentuloon.

b. Työntekijöiden osallisuutta vahvistettava niin työn järjestämisessä kuin kunnallisten yhtiöiden hallituksissa

Kunnan työntekijät ovat oman työnsä asiantuntijoita, ja heidän roolinsa työn järjestämisessä on olennainen. Työn osallisuutta voidaan lisätä esimerkiksi edistämällä erilaisia itseohjautuvuusmalleja. Kunnallisten yhtiöiden osalta henkilöstön oikeutta edustukseen yhtiöissä pitää seurata aktiivisesti ja toteuttaa edustus hallitustasolla myös vähintään 25 henkilöä työllistävissä yhtiöissä. Palkkatasa-arvoa ja palkka-avoimuutta edistetään systemaattisilla palkkakartoituksilla. Osana tavoitteellista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua pitää toteuttaa erilliset tasa-arvosuunnitelmat. Kunnissa pitää ottaa käyttöön anonyymi rekrytointi.

c. Kunnista työhyvinvoinnin edelläkävijöitä

Työhyvinvoinnin edistäminen on työnantajan velvollisuus, ja hyvinvoivat työntekijät ovat parempia työntekijöitä. Työhyvinvoinnilla on tutkitusti suuri vaikutus sairaslomien määrään, ja hyvinvointipanostuksilla on saatu eri paikkakunnilla merkittäviä parannuksia tässä suhteessa.  Eri puolilla kunta-alaa on käynnistettävä työajan lyhentämisen kokeiluja.

Kunnista tehdään perheystävällisiä työpaikkoja, joissa työn ja perheen yhdistäminen onnistuu niin vuoroissa kuin toimistoissa työskennellessä. Jokaiseen kuntatyöpaikkaan luodaan turvallisemman tilan periaatteet ja koulutetaan työsuojeluvaltuutetut toimimaan häirintäyhdyshenkilöitä. Kunnat tarjoavat työntekijöilleen työntekoa tukevia mielenterveyspalveluita, kuten lyhytterapiaa, osana työterveyshuoltoa.

d. Hankintalain soveltamisessa huomioitava hinnan lisäksi ympäristökysymykset, yhteiskuntavastuu ja työehdot

Kuntien hankintojen valtava kokonaissumma asettaa hankintojen ehdoille erityistä painoarvoa. Hankintoja toteuttavien vastuulla on, että suuret, yhteistä omaisuutta olevat omaisuusmassat eivät valu veroja kiertäville tai muuten epäeettisille toimijoille. Hankintalaki antaa jo nyt mahdollisuuden monipuolisempaan priorisointiin kuin pelkän hinnan tarkasteluun. Hankintoja suunniteltaessa vähintään yhtä suuri painoarvo on annettava hankintojen ympäristökestävyydelle, yhteiskuntavastuulle ja vähintään omaan palvelutuotantoon verrattavien työehtojen toteutumiselle. Nostetaan ruokapalveluiden hankinnassa käytetyistä tuotteista kasviperäisten osuus vähintään 50 prosenttiin.

e. Ei yhtiöittämisille ja ulkoistuksille

Viime vuosina kunnat ovat ulkoistaneet toimintaansa voimakkaasti liikelaitoksiin ja kuntaomisteisiin osakeyhtiöihin. Yhtiömuotoon on siirretty varsinkin tukipalveluita, joka on johtanut naisvaltaisten alojen palkkojen laskuun. Yhtiöittämisen ja ulkoistamisen oletetut säästöt eivät useinkaan realisoidu suunnitellulla tavalla, ja kustannukset voivat jopa kasvaa. Vastuullinen kunta luottaa omaan tehokkaaseen palvelutuotantoonsa, eikä edistä yhtiöittämis- ja ulkoistamiskehitystä.

Kunnilla on merkittävä rooli niin suoraan työllistäjinä kuin paikallisten työmarkkinoiden edistäjinä. Parhaimmillaan kunnan toiminta voi mahdollistaa paitsi työllisyysasteen kasvun myös perinteisesti vaikeasti työllistyneiden ryhmien työllisyyden laajenemisen. Hyvin toimiva kunta on alueen elinkeinojen moottori.

a. Yhteiskunnallisilla yrityksillä työmahdollisuuksia useammille

Yhteiskunnallisten yritysten suosio on kasvanut Suomessa viime vuosina. Nämä yritykset käyttävät yli puolet voitostaan tavoitteensa ja toiminta-ajatuksensa kehittämiseen. Koska toiminnan tarkoitus voi olla monipuolisempi kuin pelkkä liikevoitto, tarjoaa se mahdollisuuksia entistä laajempien ihmisryhmien työllistämiseen. Kuntien on tuettava yhteiskunnallisia yrityksiä tarjoamalla neuvontaa sekä erityisen lupaavissa hankkeissa alkuvaiheen rahoitusta tai muuta tukea.

b. Työttömien, vammaisten ja osatyökykyisten oikeudet huomioitava erityisesti kuntouttavan työtoiminnan käytössä

Viime vuosikymmenellä Suomeen on syntynyt ilmaistyömarkkinoita, joilla palkkatyötä vastaavaa työtä teetetään harjoittelijoita ketjuttamalla sekä kuntouttavalla työtoiminnalla. Erityisesti kuntouttavaan työtoimintaa liittyy väärinkäytöksiä. Täysin työkykyisiä ihmisiä on ohjattu aiheetta kuntouttavaan työtoimintaan karenssien uhalla. Kuntien täytyy arvioida kriittisesti itse toteuttamaansa kuntouttavaa työtoimintaa. Työllistämissuunnitelmat pitää tehdä yksilöllisten tilanteiden mukaan, ja sovituista asioista on pidettävä kiinni. Osatyökykyisten työllistymiseen pitää tarjota työhönvalmennusta. Työtoiminnassa ei voida pitää vammaista ihmistä vuodesta toiseen. Kuntouttavan työtoiminnan pitää olla aidosti kuntouttavaa, muuten työtä pitää järjestää palkkatuettuna työnä.

Kuntien on aidosti toteutettava yli 57-vuotiaiden työttömien velvoitetyöllistäminen palkkatuen avulla. Aktiivinen työllistämispolitiikka myös vähentää kuntien maksamia osuuksia työmarkkinatuesta. Harjoitteluissa, kuntoutuksessa sekä muulla tavalla tilapäisesti työtä tekeville pitää järjestää toimiva mahdollisuus työterveyshuollon palveluihin. Työtoiminnan ongelmat pitää kartoittaa ja korjata siten, että ensisijaista on pääseminen palkattuun työhön eikä työtoiminnassa toimiminen vuodesta toiseen. Työtoiminnasta saatavan korvauksen, ns. työosuusrahan, tulee ylittää työtoimintaan osallistumisen kustannukset. Palkkatyön tunnusmerkit täyttävästä työstä tulee maksaa oikeaa palkkaa ja muita etuuksia.

c. Kunnallisella elinvoimapolitiikalla kestävää kasvua

Elinkeinopolitiikan lisäksi kunnissa tarvitaan elinvoimapolitiikkaa, jossa keskitytään paitsi elinkeinojen tukemiseen ja teollisten investointien saamiseen myös kuntalaisten osallisuuden kasvattamiseen ja kunnan veto- ja pitovoimakeinojen määrätietoiseen kehittämiseen. Jokainen kunta Suomessa ei voi olla muuttovoittoinen, mutta jokainen kunta voi olla elinvoimainen. Kuntalaisten osallisuutta vahvistetaan mm. ottamalla käyttöön osallistuva budjetointi. Osallistuvassa budjetoinnissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että jokaisen kuntalaisen ääni tulee yhtä lailla kuulluksi eivätkä ainoastaan hyväosaisten hankkeet menesty.

Hyvät peruspalvelut ja sijoittaminen koulutukseen ovat parasta elinkeinopolitiikkaa. Osaavan työvoiman saatavuus on elinehto kuntien kestävälle elinvoimalle. Sivistyspalvelujen riittävät resurssit ja erityisesti ammatillisen toisen asteen toimintaedellytysten turvaaminen ovat keskeisiä osia elinvoiman rakentamisessa. Kuntien tulee varsinaisen koulutuksen resursoinnin lisäksi turvata opiskelun edellytykset, muun muassa riittävä asuntolapaikkojen tarjonta.

Järjestöjen toimintaedellytyksistä huolhetiminen on tärkeää. Esimerkiksi järjestöjen työllisyyspoliittiset hankkeet, kuntouttava työtoiminta, nuorten työllistäminen ja hankerahat ovat osa kuntien työllistämistä.

Kirjastot ovat yhteiskunnan kulmakivi. Ne ovat esimerkki palvelusta, joka tuottaa hyvinvointia ja edistää aktiivista kansalaistoimijuutta tulotasosta riippumatta. Kirjastojen tehtäväkenttä on laajentunut kirjojen lainaamista tarjoavasta laitoksesta monipuolisten palveluiden kehdoksi, yhteisön keskukseksi. Alan resursointi on kuitenkin jäänyt kasvaneen roolin vaatimuksista jälkeen. Panostukset kirjastotoimeen ovat tärkeitä paitsi kuntien myös koko yhteiskunnan kannalta.

a. Kirjaston resurssit kuntoon

Kirjastoja kehitetään edelleen laaja-alaisina tiedon, jakamistalouden ja sosiaalisen kohtaamisen keskuksina. Kirjastotoimea resursoidaan riittävästi niin, että voidaan taata kirjastopalveluiden saatavuus myös haja-asutusalueilla esimerkiksi laajasti palvelevilla kirjastoautoilla. Kirjastojen aineistohankinnoissa huomioidaan lukijoiden moninaisuus ja kielellinen saavutettavuus.

b. Tuetaan lasten ja nuorten lukutaitokasvatusta

Kirjastojen rooli nuorten lukutaidon kehittymisessä on ensisijaisen tärkeä. Kirjaston ja lähiympäristön, erityisesti koulujen, yhteistyötä painotetaan lukemisen ja kirjoittamisen tukena esimerkiksi lukukummi- ja lukukoiratoiminnalla. Järjestetään sukupuoli- ja kulttuurisensitiivistä lukukasvatusta, jossa painotetaan erityisesti poikien lukuharrastuksen alkamista.

Taide on kiinteä osa ihmisyyttä, ja se kuuluu ihmisen arkeen koko elämän ajan. Taidetta ja kulttuuria on vaalittava moninaisena, kaikille saatavilla olevana kokonaisuutena. Tämä toteutetaan ottamalla erityisesti huomioon vähemmistöjen tuottama taide ja kulttuuri. Suomessa on runsaasti sisällöllisesti ja laadullisesti rikasta ja elinvoimaista taidetta, jonka tukemisessa kunnat ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa.

a. Kohtuuhintaisia tiloja ja palveluita vapaan kentän toimijoille

Kuntien kulttuuritoimintalaki velvoittaa luomaan edellytyksiä ammattitaiteilijoiden toiminnalle. On huolehdittava, että vapaan kentän toimijoille on tarkoituksenmukaisia työskentely- ja toimitiloja, riittävää taloudellista tukea sekä muun muassa myynti- ja vuokrausrakenteita tarjolla.

Kun kuntalain mukaisesti vahvistetaan taiteen ja kulttuurin keinoin osallisuutta ja parannetaan taiteen saavutettavuutta, tulee huolehtia siitä, että taiteilijan työ korvataan reilujen palkkiokäytäntöjen mukaisesti eikä esimerkiksi sinänsä tavoiteltava maksuton taidetarjonta perustu taiteen ammattilaisen ilmaistyölle.

b. Taidelaitosten resursointi kuntoon ja hinnoittelu saavutettavaksi

Maakunnallisilla laitoksilla on erityinen rooli alueen taide-elämän elinvoimaisuudessa ja taiteen ammattilaisten työllisyydessä. Huolehditaan, että taloudellinen resursointi mahdollistaa myös vierailut ja pienemmät produktiot moninaisuuden takaamiseksi. Museoiden taloudessa tulee huomioida näyttelypalkkiot. Lippuhinnoittelun tulee tukea kulttuurin saavutettavuutta. Tarjotaan tarvittaessa kulttuuripalveluita sosiaalisin tai taloudellisin perustein Kaikukortilla.

c. Apurahoja ja yhteistyömalleja kulttuurikentän toimijoille ja tapahtumille

Vapaan kentän kulttuuritoimijoille tulee olla jaettavana työskentely- ja projektiapurahoja, ja kunnan tulee aktiivisesti mahdollistaa kulttuuritoimijoiden ja kaupungin palvelualueiden yhteistyö.

d. Prosenttiperiaatteen toteuduttava ja reiluja palkkiokäytäntöjä kuntiin

Taiteen prosenttiperiaatteella, jossa rakennushankkeiden budjetista 1 % käytetään taiteeseen, varmistetaan laadukas ympäristö ja taiteen saavutettavuus. Kuntien tulee luoda julkiselle taiteelle periaateohjelma ja noudattaa prosenttiperiaatetta järjestelmällisesti alueellisen tasa-arvon takeeksi. Taiteilijoiden työ kaikessa toiminnassa tulee korvata reilujen palkkiokäytäntöjen mukaan. Kuntien tulee teettää taiteen ja kulttuurin alan työt palkkatyönä, aidoilla työosuuskunnilla tai tilata ne y-tunnukselliselta yritykseltä.

Prosenttiperiaatteen käyttö sote-toiminnassa varmistaa, että yksilön oikeus taiteeseen ja kulttuuriin toteutuu aina itsemääräämisoikeutta kunnioittaen ja erityisesti kuormittavissa elämänvaiheissa, sen lisäksi, että laadukkaasta taiteesta osana hoitoa on hyötyä terveydelle ja hyvinvoinnille.

Monipuoliset mahdollisuudet niin järjestettyyn kuin vapaamuotoiseen toimintaan, taiteeseen ja liikuntaan ovat tärkeitä kuntalaisten hyvinvoinnin takaajia, ja sitä kautta ne toimivat kuntien pitotekijöinä. Oikeus harrastamiseen, taiteeseen ja omaehtoiseen toimintaan on perustavanlaatuinen hyvän elämän rakennuspalikka, jonka tukemisessa kunnilla on käytössään paljon mahdollisuuksia.

a. Maksuttomia liikuntavuoroja nuorille

Nuorten liikuntaharrastus ei saa olla kiinni varallisuudesta. Kuntien pitää tarjota liikuntapaikat maksuttomasti alle 25-vuotiaiden liikuntaan ja urheiluun. Lähiliikuntapalveluja pitää lisätä.

b. Liikuttajia kaikenikäisille ja taidetta laitoksiin

Liikunta on olennainen osa kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Liikkumista täytyykin edistää kunnan kaikkien toimialojen yhteisillä strategisilla tavoitteilla ja kuntalaisten kuulemisella. Liikuntaneuvonnan palveluketju toimii suositusten mukaisesti, kun jokaisella kuntalaisella on oikeus tukeen sopivan liikuntamuodon löytämisessä. Varmistetaan, että seuratoiminnalla on edellytykset tuottaa laadukasta ja vastuullista liikunta- ja urheilutoimintaa.

Taiteen ja kulttuurin kokijuuden ja harrastamisen tulee olla aidosti saavutettavaa sekä taloudellisesti että alueellisesti. Osallisuutta tulee edistää lisäämällä taidetoimintaa osana koulupäivää ja varhaiskasvatuksen toimintaa sekä järjestämällä esimerkiksi soitinlainojen mahdollisuus.

c. Mahdollisuuksia omaehtoiseen toimintaan ja epäkaupallisiin tiloihin

Liikuntapaikkojen käyttöä tulee mahdollistaa iltapäivisin, illalla ja viikonloppuisin sekä ympärivuotisesti. Kuntien tulee laatia virallisesti hyväksytyt liikuntapaikkojen käyttövuorojen jakoperusteet, jotka huomioivat myös, että eri sukupuolille suunnatut vuorot saavat tasa-arvoisesti aikaa ja ajankohtia. Kuntien tiloja pitää tarjota kansalaisjärjestöjen ja vapaa-ajan toimintaa tuottavien järjestöjen käyttöön maksutta.

Kehitetään ei-kaupallista kaupunkitilaa ihmisten ehdoilla.  Tuodaan mainospaikkojen sijaan julkisiin tiloihin esimerkiksi taidetta ja luodaan tiloja, joissa voi syntyä kuntalaisten omaehtoista toimintaa.

Maailman ja työelämän muuttuessa nopeaan tahtiin vapaa sivistystyö on tärkeässä asemassa paitsi hyödyllisten kansalaistaitojen myös elinikäisen oppimisen mahdollistajana. Voimme hyödyntää vapaan sivistystyön mahdollisuuksia uusien yhteiskuntataitojen levittämisessä nykyistä paremmin. On syytä resursoida vapaa sivistystyö nykyistä paremmin.

a. Oikeus oppimiseen – vapaa sivistystyö saavutettavaksi kaikille

Vapaa sivistystyö on tutkintoon tähtäävien opintojen ulkopuolella ihmisten pääasiallinen työhön liittymätön kouluttautumisen tapa. Se on tärkeää sekä oman osaamisen kehittämisen että hyvinvoinnin mahdollistajana.

On huolehdittava koulutuksen, resursoinnin ja esteettömyyden avulla, että myös erityistä tukea tarvitsevat kaupunkilaiset voivat osallistua täysivaltaisesti toimintaan. Laajennetaan Kaikukortin ja opintosetelien käyttöä kunnissa, jotta voidaan taata sosiaalisin perustein osallisuus taide- kulttuuri- ja sivistyspalveluihin.

b. Digi- ja kielitaitoja kaikenikäisille

Täysipainoinen osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan on nykyään vaikeaa ilman riittäviä digitaitoja. Eri-ikäiset tarvitsevat erilaista tukea digitaitoihin, mutta jokaisella on oikeus tarvitsemiensa taitojen kehittämiseen. Laajennetaan digitaitokurssien lisäksi sukupolvien välistä digikummitoimintaa. Varmistetaan, että vanhuksilla on riittävä osaaminen ja pääsy välttämättömiin verkkopalveluihin.

Kuntalaistaitoihin kuuluvat myös kielitaidot, joilla selviää arjesta ja asioinnista asuinpaikassaan.  Taataan kaikille kuntalaisille oikeus opiskella kieliä, joilla on kunnassa virallinen asema.